Itsestäni voisin kertoa sen verran, että olen aina ollut hieman erilainen lapsi. Kun me muutettiin Hollannista Suomeen ja esikoulun oli vaikeaa saada kavereita, ja kun niitä lopulta sai suhteet rapistuivat varsinaisen koulun alkaessa. Pääasiassa kiusaaminen jäikin tuohon; yksin jättämiseen, mutta olen saanut kokea myös fyysistä koulukiusaamista. Pahimmillaan se taisi olla viime syksynä, kun sain joka pahasen päivä pelätä saavani nokkiini.. Nykyään vaan huoritellaan. Onneksi.
Alotin myös psykologikäynnit vasta vuoden 2011 keskivaiheilla ja jonkun aikaa ollessani pompoteltavana eri hoitajilla lopetin hoidot omasta tahdostani, kun sosiaalitoimi astui mukaan.
Olen seurustellut viidesti - kerran tytön kanssa, kolmesti pojan ja nyt on menossa viides suhde maailman ihanimman miehenalun kanssa. Aikaisemmissa suhteissa oli kaikenmaailman säätöä, vitsillä seurustelua ja painostamista. Nykynen suhde menee kuitenkin hyvin, herra on kiinnostunut auttamaan kiusaamisen ja kaiken suhteen.
En kuitenkaan viitsi enää vuotaa pelkästään poikaystävälle, psykolle en tahdo eikä ystäviä ole.
Siksi tein blogin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti