Ja toi sai mut ajattelemaan, että jos käden heilauttamisen sijasta astuisinkin bussin alle - se ei ehtisi jarruttamaan. Ja tiellä jossa mennään kuuttakymppiä, linja-auto melko varmasti musertaisi näinkin pienen ihmisen.
Itsemurha on sellanen juttu, mitä mietin ehkä turhankin usein. Melko kaukaisen yrityksen jälkeen sekin tuntuu toivottomalta. Ihmisen pitää olla helvetin toivoton jos ei onnistu edes itseään tappamaan.
Lääkkeet eivät tosin ole varmin keino. Nykyään oon miettinyt, että jos tapan itseni niin hyppään jonkun ison liikkuvan alle. Vaikka bussin, mielummin junan.
Kuolema ei oikeastaan pelota mua. Sen jälkeen ei voi enää voivotella eikä katua. Sen jälkeen kaikki on vaan ohi - eikä se tavallaan ole ratkaisu mihinkään. Ei ongelmat kuolemalla ratkea, huono olo vaan siirtyy ihmisille jotka välitti. Vaikka toisaalta, sitä ei sitten ole enää itse suremassa. eikä mulla oikeastaan ole niitä välittäviä ihmisiä. Isä ja poikaystävä, kaikki kaverit oon menettänyt.
Hienoa ettet ole kuitenkaan tappamassa itseäsi, sillä se ei todellakaan ratkaise mitään. Ja jos mieleesi tulee jatkossa hypätä bussin yms. alle, niin muista tämä: silloin et todennäköisesti todellakaan kuole heti, vaan jäät kitumaan joksikin aikaa. Pahimmassa tapauksessa et kuole ollenkaan vaan esim halvaannut.
VastaaPoistaTämä seuraava on oikeastaan edelliseen tekstiisi, mutta pistän sen tähän samaan kommenttiin, koska turha nyt kirjoittaa kahta samaan aikaan:
Ihan varmasti sinä riität tuolle poikakaverillesi. On ihan luonnollista ettei huvita hempeillä kun äiti on talossa, tulee varmaan hänelle vähän vaivaantunut olo. Tuskin sinun nyt ulkonäköäsi tarvitsee parannella. En tiedä esittääkö tuo edellisessä tekstissä oleva kuva sinua, mutta jos esittää niin ulkonäössä ei ainakaan minun mielestäni ole mitään vikaa :) Laihduta vain jos lääkäri on sitä suositellut, terveyssyistä. Tosin edelleen jos tuo kuva esittää sinua, niin et kyllä näytä siltä että oliis tarvis.
Hei, oletkos vielä hengissä? Olen vähän huolestunut, kun ei ole kuulunut mitään reiluun viiteen kuukauteen, ja kun tuo viimeinen postaus oli tuollainen. . .
VastaaPoistaMuista AINA, että se vika on niissä kiusaajissa, ei sinussa!
VastaaPoistaItteenikin on kiusattu aika paljon ala-asteella, näin vanhemmiten se on jo osittain loppunut, tosin saa sitä epäsuoraa vittuilua niskaansa yhä.
Ja muista, että sulla on oikeasti niitä ihmisiäkin, jotka susta välittää! Esimerkiksi poikaystäväsi ja isäsi. Ajattele heitä, ja heidän rakkauttaan aina kun sun tekee pahaa :)
Tsemppiä, ja käy kattoos mun kiusaamispostaus :)
http://maatuskamummo.blogspot.fi/2013/12/lomalla-viimeinkin-voin-ottaa-iisimmin.html